Tuokiomerkintä

Isäukolta saamani vuodelta keppi ja kivi kotoisin oleva espressokeitin on aunarista, mutta vaikka se ojennettiin vastuuvapauslausekkeen kera käteeni, tunnen silti huonoa omatuntoa ajatuksesta heittää se mäkeen.

Ostin lähikaupasta Illyn espressojauhepurkin. Purkki maksoi maltaita, mutta minulla ei ollut kahvipurkkia joten ajattelin sijoittaa. Purkin kanteen oli tietenkin liimattu susiruma varoitustarra, jossa kehotettiin lukemaan tarkkaan ohjeet purkin avaamiseksi purkin kannesta. Aivan, minunkin mielestäni on hieno idea liimata purkin kanteen tarra, jossa kehotetaan lukemaan avausohjeet. Avausohjeet, jotka ovat sen tarran alla. Ja tietenkin se tarra on liimattu vähintään jollain epoksiliimalla niin, ettei sitä saa saatana puukollakaan irti.

Juurin kun olen tehtailemassa itselleni espressoa sillä samaisella koneella, puhelin soi. Olen nähnyt lukemattomien teinien tepastelevan puhelin olkapään ja posken väliin painettuna, joten aprikoin kokeilevani konstia minäkin. Koska en ole teini, hommasta ei tule vittuakaan. Vaahdon sijaan maito kiehuu ja valuu kädelleni. Suuni paloi ja taustalla soi Deicide.