Kyllä kansa tietää

Unohdin näemmä äänestää presidentinvaalien 2. kierroksella. Vaikkei äänestystulos tulekaan olemaan yhdestä äänestä kiinni, olen yleensä pyrkinyt tunnollisesti täyttämään kansalaisoikeuteni jättämällä tyhjän äänestyslipukkeen. Edellisen asuinsijani ikkunan alla maleksineet kiljua kitanneet kadunvaltaajat örisivät taannoin jotain siitä, kuinka äänestämättä jättäminen on silleen niinkuin vastalause riistolle ja epätasa-arvoisille rakenteille. Olen sillä lailla tylsä ihminen, että minusta nykyisissä rakenteissa ei ole kerrassaan mitään sen suurempaa vikaa. Olisin varmaakin löytänyt äänestämisen arvoisen ehdokkaankin jos olisin oikein yrittänyt, mutta jokaiselta listalta löysin lisäksi välittömästi ehdokkaita joille en missään tapauksessa halunnut edes sitä vertailuääntä lahjoittaa.

Mitä ehdin suomalaisia lehtiä seuraamaan, hämmästyin kuinka avoimesti Sanoma Oyj:n ja Alma Median dominoima valtamedia liputti porvariehdokkaan puolesta. Kuten aina, vaaleja tunnutaan käyvän mielikuvatasolla tylsien asiakysymysten sijaan. Jokaisessa kannatusgalluppeja kommentoivissa artikkeleissa muistettiin mainita Halosen suosion romahtamisesta, demarikampanjan ylimielisyydestä ja ehdokkaan justiinamaisesta ärtyneestä esiintymisestä. Tähän viimeiseen koukkuun tartutaan niin vahvasti, että lataamassani YLEn radiotentissä Niinistökin muisti useamman kerran väistää Halosen kommentit syyttämällä jälkimmäistä muistaakseni "suuttumisesta" (en muista mitä muita sanoja tässä käytettiin, mutta eivätköhän ne kuulu sarjaan loukkaantua, kiukutella tms). Kuten aiemminkin, mutta alati kiihtyvällä vauhdilla äänestystapahtuma tuntuu perustuvan mielikuviin. Nyt Niinistön momentum tulee lähinnä epämääräisestä halusta saada aikaan "muutos", ja suomalaisesta epäluulosta "ylpistymistä kohtaan".

Kun oikein haluan kiusata itseäni, suuntaan iltapäivälehtien keskustelupalstoille lukemaan kun kansa argumentoi. Keskustelun kuvaaminen keskikaljakuppilatasoiseksi vennamolaiseksi jankkaamiseksi tekee hallaa sekä keskikaljakuppiloille että etenkin Vennamolle joka oli sentään älykäs ja suomen kieltä taidokkaasti käyttänyt poliitikko. Vierastan yhtä paljon sitä karkeaa tekopyhyyttä jolla ammattiyhdistysliikkeet, kärjessä kaikkien työttömien vihollinen Ihalainen, liputtavat avoimesti istuvan presidentin puolesta ja samaan hengenvetoon milloin syyttävät porvaripuolueita epäreilusta yhteistyöstä (sic!), milloin maalailevat uhkakuvia siitä kuinka maa suistuu sääty- ja huutolaisyhteiskuntaan jos äänestäjät äänestävät väärin.

Mietitäänpä hieman. Presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Keneltähän se mopo on pahimmin lähtenyt käsistä? Suomella on ollut aina aikaansa sopiva presidentti enkä usko että kumpikaan ehdokas olisi erityisen huono vaihtoehto.

Oikeasti toisen kierroksen olennaisin kysymys on se, kumman ehdokkaan kannattajat pääsevät näpäyttämään hävinneen puolen kannattajia. Tai äänestäjän kannalta se, kumman ehdokkaan kannattajia (tai vaihtoehtoisesti, vastustajia) kohtaan tuntea suurempaa vastenmielisyyttä. Omalla kohdallani en osaa päättää, kumman innokkaimpia kannattajia inhoan enemmän: Kalea ja kokoomusnuoria vai Hakaniemeä ja Heinäluomaa. Ammattikuittailija Lehtola kiteytti asian jo kolumnissaan melko herkullisesti.

Oikeasti seuraavat merkittävät vaalit ovat seuraavat eduskuntavaalit. Ja ellei ihmeitä tapahdu, seuraava pääministeri on Eero Heinäluoma. Ehkä aika kultaa muistot, mutta minulla on jo nyt ikävä valtiomieshenkilösarjan poliitikkoja: ihmisiä joilla on visio maan parhaasta, kyky ajaa tätä visiota eteenpäin ja riittävän paksu nahka. Talouden romahdettua ja sosialidemokraattien paettua hallitusvastuuta Ahon hallitus aloitti matokuurin ja vei maan Euroopan Yhteisöön. Keskustapuolueen johtama hallitus, jonka ulkoministeri Haavisto oli entinen MTK:n puheenjohtaja. Lipponen jatkoi samalla linjalla ja profiloitui eurooppalaisena valtiomiehenä. Sitäpaitsi tämän maan kovimpia porvareita ovat tietenkin porvaridemarit: Lipponen, Sailas, Jaakonsaari ja kummpanit. Kävin Turussa eräänkin velikullan kanssa läpi millainen hallitus on seuraavaksi luvassa. Pitää kaiketi hakea jatkoa työluvalle täällä.

Minä näkisin mieluiten Halosen presidenttinä ja Niinistön pääministerinä. Sitäpaitsi kansainvälisestä näkökulmasta ehdokkaiden näkemykset ovat niin lähellä toisiaan, että muutenkin vanhentunut oikeisto-vasemmisto-jaottelu tuntuu lähinnä vähäiseltä nyanssilta. Tärkeämpää on fiilis.