Koiran vuosi, suden päivä

Kiinalainen uusi vuosi -- koiran vuosi -- alkaa sunnuntaina, 29. tammikuuta. Collegessa uutta vuotta juhlistettiin etukäteen keskiviikkona, sopivasti skotlannin epävirallisen toisen kansallispäivän, Robert Burnsin päivän yhteydessä. Collegen juuret ovat Shanghaissa ja täällä, kuten Vancouverissa ja Kanadassa yleensäkin, asuu suurehko kiinalainen vähemmistö. Niinpä uuden vuoden juhlistamisella oli osalle asukkaista muutakin merkitystä kuin toimia mukavana kulttuurinyanssina.

Kuten edelliselläkin kerralla, erityistutkija ei nytkään muistanut diplomi-insinöörin kultaista sääntöä vaan lipitti ilmaista viiniä enemmän kuin suotavaa olisi ollut. Tällä kertaa sentään onnistuin luovimaan itselleni poikkeuksellisen sujuvasti seurueesta toiseen välimallin smalltalkia harrastaen. Siinä missä koko muu porukka pönötti halvoissa Dressman-puvuissaan, itse keikailin tosi symppiksen tasaraitani ja Edinburghin Victoria St:ltä ostetun teknopanssaripaitani kanssa saaden osakseni tasaisesti kettuilua miehiltä (hiusrajan karkaamisella ja kommentin happamuudella oli voimakas positiivinen korrelaatio) ja kehuja tyttäriltä. Minkä sitä voi kun on vain niin viileä ja ajan hermolla. Vähän kuin olisi olisi saanut hopealusikan ala-asteen hiihtokilpailusta! Onnistuin vikittelemään sihteerikköä sekoituksella Conan O'Brienin nännejä ja Hasselhofin rekursiota saaden yleisön myöhemmin antamaksi yleisarvosanaksi peräti A+.

Illan viimeistely Koerner'sissa (enhän minä minnekään muualle täältä pääse) oli tyypillisen latteaa pöytäcurlingin ja fussballin juhlaa. Osallistuin blogihistoriani ensimmäiseen meemiin niin innokkaasti, että unohdin listata todellisia persoonallisuushäiriöitäni. Kuten vaikkapa sitä, että imen käytännöllisesti katsoen jokaisessa pelissä mutta samalla vihaan väistämätöntä häviämistä. Möyhkäämiseni ruhoni geneettisestä alempiarvoisuudesta ja jälkiabortoinnin tarpeesta olisi varmastikin kotipuolessa, jossa pelihermoni tunnetaan liiankin hyvin, jätetty ansaitusti vaille huomiota. Täällä ne perkeleet alkoivat tahallaan pelaamaan heikommin kuvitellen että hermoni ovat oikeasti riekaleina ja tarvitsen leppoistusta.

Hermojen menettämisen ja möyhkäämisen lisäksi muita persoonallisuushäiriöitäni ovat ainakin laiskuudella varustetulle perfektionistille tyypillinen krooninen tyytymättömyys, tämän erityistapauksena huono tylsyydensietokyky, sekä patologinen persous nautintoaineille yhdistettynä luterilaiseen huonoon omatuntoon. Tarkemmin ajateltuna vielä suurempi synti on se, että mitä läheisemmäksi käyn ihmisten kanssa, ja mitä enemmän vietän heidän kanssaan aikaan, sen helpommin rasitun (kalliolaisen vankilanopettajan lempi-ilmaisu, toim.huom.) näiden pinttyneistä luonteenpiirteistä. Sitten alkaa alati kasvava ja vähemmän peitelty narina sivulauseissa. Talvilomalla Suomessa jo muutama päivä riitti manaamaan tämän käyttäytymispatologian esiin. Täytynee jäädä odottelemaan seuraavaa meemiä jossa itsestään saisi kaivettua esille jotain positiivistakin, ei kai muuten noita rumia lihan piirteitä niin moni ihminen katselisi. Anteeksi.

Wikipedian mukaan Helsingin NRC:n päässä olevan kiinalaisen projektipäällikköni sukunimi "xu" tarkoittaisi koiraa. Gong Xi Fa Cai itse kullekin säädylle!