Mokkamasterilla onnistut aina

Kun kahvi on kerran keitetty MoccaMasterilla, sen on vain oltava todella hyvää.

Kahvista ei voi siten tulla kuin jumalaista, vaikka se keitettäisiin pöydälle auki jätetystä Kulta-Katriina -pakkauksesta. Keitin kun on kuuluisa siitä, että sen lämpötila on aina oikea. Levyn voi siis huoletta asettaa asentoon supernova ja pannuun on aivan turha laittaa kantta. Kahvista tulee näin vain äijempää. Ja äijyys on tosi äijää, koska sekin pelkällä sukunimellä tunnettu Kotiteollisuuden laulaja on tosi äijä, koska tosi äijät tunnetaan vain sukunimellä, siis kahvin voi antaa huoletta haihtua ilmaan, vai oletsä joku ihme neiti?

Viereisellä aikavyöhykkeellä eli entisellä laitoksellani majailee ajasta ikuisuuteen kovaääninen herrasmies, joka on muodostanut yliopistolaitoksen hengelle sopivasti kyvyttömyydestään keittää kahvia oikein oman brändin. Todennäköisesti kyse on jostain 80-luvun loppupuolen hämärästä päälle jääneestä vitsistä joka nauratti silloista osastosihteeriä, ainakin kerran. Jos karma toimisi oikein, seurauksena pitkitetystä vitsistä olisi syntynyt tähän päivään mennessä vatsahaava.

Miehisyys on valjastettu synonyymiksi huonolle maulle. Koska olen rucolaperse, kotonani on oma pressopannu ja kahvinjauhatin. Lupasin juhlallisesti tuovani samanlaisen myös töihin. Typerä Bodum vain maksaa yli 40€ kun Ikeasta saisi kannun alle kympillä. Tänään aion käydä läpi Vapaa-Valinnasta lähtien kaupat ja löytää sen pirun pannun.

Medbörjarelle MoccaMaster kahville on vähän niin kuin Chivas Regal viskille, paitsi että MoccaMasterilla voi keittää hyvää kahvia, mutta Chivasista ei saa hyvää viskiä millään.

Olen varma, että kaksi yötä takaperin minulle näyssä annettu nimi, Jarmo Sammelvuo, viittaa henkilöön joka pitää äijästä kahvista ja Chivas Regalista. Voi olla, että Jarmo ottaa joskus oikein kahviplöröt, jossa on äijää kahvia ja Chivasta sekaisin. Ehkä tässä on joku juttu...