maanantaina, kesäkuuta 30, 2008

 Euro 2008 on ohi ja epäjumalankuvat Zürichin rautatieasemalla vedetään alas nosturilla kuin Saddamin kuvat ikään.
Posted by Picasa

Päivä toimistolla

 Löysin puolivahingossa workshopin johon en ollut edes ilmoittautunut, mutta jonka aihepiiri sopii nykyiseen työnkuvaan kuin lattian läpi Timon takapuoleen tunkeutuva joku. Ryhmässä on Web 2.0 -puolella profiloituneita seppoja, esim. OASIS:sen komiteaherroja ja O'Reillyn kanssa kirjoja rustanneita mestareita.
Posted by Picasa

sunnuntaina, kesäkuuta 29, 2008

Zürich

 Täällä on aivan järkyttävän kuuma. Hiki valuu jatkuvina noroina ohimolla ja tippuu silmälaseille, ep-levyt ilmestyvät kainaloon alle aikayksikön ja happi ei kulje. Tulin paikalle liian myöhään, joten en ole saanut ns. isäntäperhettä kiinni. Finaali tulee televisiosta samalla kun hiki valuu vuolaina noroina.

Neljän tähden hotellissa ei ole ilmastointia. Täytyy sanoa, että olivat pohjoisamerikkalaiset peruswestinit ja holidayinnit kuinka steriileitä ja muottiin valettuja tahansa, minä kyllä arvostaisin esim. shampoota ja suihkusaippuaa. Ja vaikka niissä yleensä onkin se kiinteä hana jota käyttäessä täytyy ensimmäisen jääkylmä - kalttaavan kuuma -sykliä odotellessa seistä varpaillaan kylpyammeen toisessa päässä, niissä ainakin on painetta. Jotta saisi hikisen ahte espanja teki maalin hikisen ahterinsa huuhdeltua, pitäisi vääntäytyä johonkin Sirkus Finlandia -asentoon (mikä ihme on "Sirkus Finlandia"-asento??). Ja pyyhkeitä on enemmän kuin yksi joka hädin tuskin menee lantion ympärille.

Ja se ilmastointi.
Posted by Picasa

Punainen valekukko

Olisi kiva tietää, mikä tuolla lännessä palaa. Huomasin aamulenkillä Arboretumissa savupatsaan jonka varjo kulki poikki koko järvenselvän. Takon soutajien pihalla joukko ihmisiä veti päälleen massiivisen oloisia varusteita, en tiedä aikovatko lähettää pelastushenkilökuntaa myös veneellä. Hatanpäälle lienee pääsee nopeimmin vesireittejä. Takon jälkeiselle osuudella alkoivat näkymään myös massiiviset liekit. Näyttää isolta tehdasrakennukselta, pari korkeaa savupiippua taisin bongata. Näin se kotiseututuntemus on vahvoissa kantimissa.

Verkon uutispalveluissa asiasta ei mainita mitään, mutta mitä suurimmalla todennäköisyydellä jotain keuhkot syövyttävää myrkkykaasua on luvassa ihan näillä hetkillä.

Saunan kautta ostamaan tuliaislahjoja ja pakkaamaan.

Edit: Olisi pitänyt arvata, kun useampia pelastuslaitoksen autoja ajeli kaikessa rauhassa ympäriinsä eikä sillä veneeseen pyrkineellä pelastusmiehistölläkään tuntunut olevan kovaa kiirettä. En tilaa Aamulehteä. Economistin tilasin, vaikka se vähän hävettääkin tunnustaa kun täällä siitä jotkut niin intoilevatkin. Kun näin lehden myös Navjotin pöydällä Seattlessa tajusin, että kai se sitten on kova juttu.

tiistaina, kesäkuuta 24, 2008

Urbaanipakanajuhla

Kun hyvällä halulla mutusteltu kaurakeksi eli digestiivi osoittautuu tarkemmassa tarkastelussa maustepurkin kantena toimivaksi korkiksi, tietää että siihen taksiin olisi sittenkin kannattanut yrittää muutamaa tuntia aiemmin, ennen yllättäen puhjennutta voimakasta kiinnostusta geometrisiin kuvioihin. Tai kykyyn nähdä kiinteiden esineiden läpi. Taustalla kuului epäuskoista päivittelyä siitä, että itsensä New York Jonesiksi esitellyt herrasmies oli imemisen sijaan puhaltanut minishishaan. Yösijaksi muodostui kolmesta puutarhatuolin alusesta koottu palapeli lattialla, kun toinen tohtori oli jo ehtinyt vetäytymään vaatehuoneen suojiin. Noin muuten urbaanijuhannus meni suurin piirtein kunniallisesti vaikka rakeita satoi taivaalta. Paljon mukavia ihmisiä, saunomista, liioittelua ja huonoja juttuja fingerporilaisessa hengessä, joista muistiin jäivät vain ne jotka olin kuullut tai todistanut jo aiemmin.

Noin yleisemmin asianlaita tuntuu olevan sellainen, että yrtin kanssa puljaaminen ei ole oikein koskaan sopinut näille aivoille. Suurimman osan ajasta olo muuttuu vain epämääräisellä tavalla huonoksi sekä haluttomaksi -- en ymmärrä miksi niin moni ajattelee sihauttamisen toimivan jonkinlaisena lemmenrohtona kun mielestäni aine vain tekee veltoksi ja passiiviseksi. Ne harvat kerrat kun pajautus on matkaansaattanut hövelin käytöksen, lopputulos ei ole muutenkaan ollut erityisen kehuttava. Lemmenrohdon vaikutusta ei erityisesti paranna jos ensin epämääräisen häsläämisen kliimaksina hellittelee toista ensimmäisillä mieleen tulleilla sanoilla silmäsi ovat niin... pienet ja punaiset ja tämän jälkeen ihastuu taustalla televisiossa olevaan Anne Borgströmiin ja on vakuuttunut tämän lähettävän salaisia viestejä juuri minulle. Loppujen lopuksi seurauksena on aina helvetin huono kuosi.

Verónique tosin lopetti jopa tupakoinnin polttelemalla ensin pari viikkoa yrttiä, sitten muutaman viikon näyttämötupakkaa, ennen kuin lopulta onnistui luopumaan tavasta kokonaan. Länsirannikolla tuo tuntui aina olevan enemmän sallittua kuin suomalainen läskittäminen.

* * *

Sunnuntaina istuin viideltä iltapäivällä soitellen läpi tamperelaisia ruokaravintoloita, joista vihdoin järjestyksessä noin 15. tärppäsi. Ensimmäisen viikon Vancouverissa majapaikan tarjonnut ja sittemmin Edinburghiin muuttanut Ann saapui Suomeen juhannusvierailulle joten pääsin nauttimaan aamiaisen seurassa jota en ollut nähnyt sitten vuoden 2005. Alasistuminen kello seitsemän ilta-aamiaiselle oli perin virkistävä kokemus. Annin naapurista kantautui aikoinaan sellainen yrtin tuoksu, että tämän veljen vaimo alkoi valittamaan alvariinsa vaivaavaa makeanhimoaan.

Vajaan viikon kuluttua tie käy Zürichiin, ensin konferenssiin ja sitten viikon mittaiselle puhaltelureissulle. UBC:n pelastava postdoccini Julia lupasi leikittää erityistutkijaa Sveitsissä ja hammastieteilijä Paola puolestaan Torinossa. Oldtimer-- majailee Münchenissä, joten ennen tätä seuraavaa Bilbaon työkeikkaa luvassa lienee hetki kulttuurimatkailua. Taidan aktivoida kamerani. Seattlesta ja Vancouverista ei tullut vieläkään postattua kuvia, eikä sitä seuranneesta viikon Saariselän matkasta tainnut tulla edes mihinkään kirjoitettua. Vakoiltuani kerroskolleegaani Flickrissä tajusin, että virtuaalisen jäljen jättäminen voi olla ihan hauskaa.

keskiviikkona, kesäkuuta 11, 2008

Kilauta kaverille

Tultuani taksilla töistä kotiin yhden aikoihin yöllä, aamuseitsemältä tapahtuva herääminen remonttimiesten piikatessa parveketta alas tuntuu lievästi väkivaltaiselta.

Paettuani meteliä ulos, kalenterini hälyttää turhanpäiväisestä HR-osaston järjestämästä puhelinkonferenssista. Laitteestani ei löydy Riistäjän voice conference -numeroita, joten valitsen soitettujen numeroiden listalta ensimmäisen tuntemattoman lyhytvalintanumeron. Muutaman piippauksen jälkeen se alkaa epäilyttävästi näyttämään Firman henkilönumerolta. Lyön linjan kiinni ja valitsen listalta seuraavan vaihtoehdon.

Puhelun odottaessa taustalla luovin pitkin käytettävyyden pikkujättiläisen menuja ja etsin tarvittavia konferenssi- ja pin-koodeja. Löydettyjen koodien näpyttely ei tietenkään kai'utu puhelimeen vaan käynnistää erilaisia uusia menuja ja näppäriä sovelluksia. Kuten musiikkisoittimen, jonka käynnistyminen jumiuttaa puhelimen lopullisesti. Suhtaudun maailman vastustukseen luonteenomaisella stoalaisella tyyneydelläni, siis huutamalla mikrofoniin ylevästi vittu mä vihaan nokialaisia vittu.

Löydettyäni lopulta takaisin tilaan, missä näppäillä vaaditut numerot, huomaan konferenssipuhelun katkenneen. Sen sijaan olen onnistunut vastaamaan uuteen puheluun. Soittaja katkaisee yhteyden, mutta puhelutietoja selatessa tämä paljastuu kolleegaksi, jolle olin minuuttia aiemmin vahingossa itse kilauttanut.

Maanittelin samaista kolleegaa pitkään ja hartaasti saadakseni tämän vastuulla olevan tuotteen nykyisen projektini päätutkimuskohteeksi. Itse asiassa tuote on projektini ainoa tutkimuskohde.

Unen puute voi tyhmistää entisestään tyhmätkin aivot ja tehdä vihaiseksi. Vähän sellaiseksi kuin kääpiöt. Paitsi että minulla ei ole hakkua eikä arretta.

Tunnisteet:

torstaina, kesäkuuta 05, 2008

Venkoo

Minusta on tullut pomon pikku apulainen eli ns. nuori ja dynaaminen kundi joka raahataan kiihtyvässä määrin erinäisiin ulkoisiin palavereihin. Mitä enemmän haiskahtaa strategialta, sen parempi.

Naapurihuoneessa röhnöttää tuhansien eriskummallisten musiikkilevyjen varasto ja kahvihuoneessa on säännöllinen tuppirinki lounaan jälkeen. Aikovat mennä huomenna heti aamusta juopottelemaan ja valmistautumaan kesäjuhliin. Pyysivät toki mukaan, mutta pitäisi tehdä lauantai ja sunnuntai töitä.

Sitten olisi näitä oikeasti tärkeitä siviiliasioita jotka hautaantuvat kaiken muun alle. Että vuoden verran sitä seurustelee eikä suostu sitä edes kutsumaan seurusteluksi, kunnes tarjolla ollut Oikea Suhde se on viittä vaille ohi.

Parturi sentään kutsui charmikkaaksi. Tietenkin vasta sen jälkeen, kun oli ensin spontaanisti ääneen hämmästellyt pidempien hiuksien alta paljastunutta harmaiden hiusten paljoutta. Hienoa.

Tunnisteet: ,