torstaina, joulukuuta 18, 2008

Saattohoitoa hengelle

Löysin ilahduttavasti sellaisen reuna-alueen, jossa klassillisen sivistyksen puutettaan ei enää voi korjata pikaisella googletuksella. Tämä siksi, että en muista tarkkaa sitaattia, että suomenkielinen Internet-avaruus on niin rajattu ja että saksan kielen taitoni on alun alkaenkin puhdas ja aatteellinen.

Ajatus meni kutakuinkin seuraavasti: kerro minulle keitä tunnet ja minä kerron kuka olet. Siis sinänsä itsestään selvä ajatus verkostoitumisen vääjäämättömästä merkityksestä, kauan ennen 90-luvun bisneskonsulttien hapatusta. Nykyisellä lingua francalla ajatus muotoutuu hieman toisin: it’s not who you are, it’s who you know.

Hakiessani postdoc-paikkaa Yhdysvaltain hatusta liitin hakemuksieni liitteeksi suosituskirjeitä niin teollisuudesta kuin akateemisesta maailmasta. Käytin, yhtä lailla onnistuneesti, samaisia suosituskirjeitä hakiessani myöhemmin sijaa majatalosta eli St. John’s College -nimisestä gradstudent-asuntolasta. Kirjeissä erinäiset professorit ja principal research scientistit ylistivät kilvan oivallisuuttani, väitöstyöni perustavaa laatua olevaa merkitystä ja kunnianhimoista tutkimustani.

Muutettuani uuteen asuinsijaan kävin suosituskirjeet kursorisesti läpi paremman tekemisen puutteessa. Tarkemmin katsottuna huomasin, että tutkimustani ei luonnehdittukaan termillä ambitious, vaan sen kerrottiin suomalaisella rehellisyydellä olevan ambiguous. En tähän päivään mennessä tiedä, oliko kyseessä freudilainen lipsahdus vai tarkoituksellinen ilmaisu. Se kuitenkin ennusti varsin suurella täsmällisyydellä tulevan tutkimuksen saavutuksia.

Jouduin tälle ajatuksien sivuraiteelle selittäessäni kolleegalleni uuden uljaan Yksikön toimintaperiaatteita. Niissä kun lukee monen muun asian lisäksi seuraavaa: ”we use professional engineering technologies, tools and methods, and share them among research teams”.

Olen elänyt tästä lauseesta. Oma roolini kun on sopimuksen, jota en koskaan allekirjoittanut, mukaan ”software method, quality and tool expert”. Huolimatta siitä, että kukaan ei oikeasti ole antanut minulle mandaattia tehdä tätä, ei ainakaan ryhmäni ulkopuolella. Jos olen jotain oppinut niiden vuosien aikana jolloin minulla oli vielä teollinen ura, budjetti ja oma tiimi, ohjelmistoihmiset kavahtavat asiakkaita, markkinointiosastoa, projektipäälliköitä, saippuaa ja konsulttejakin enemmän pahamaineista laatumiestä eli prosessinazia.

Laatu- ja prosessimies on komppanian vihatuin pätijä. Isääni mukaillen: aivan kuten on kyljyksiä ja talouskyljyksiä, on myös miehiä ja laatumiehiä. Laatumiehen nähdään sanelevan ylhäältä käsin sallitut työkalut, menetelmät, prosessit ja teknologian, ja hukuttavan rehellisen ha><0rZin turhan byrokratian ja dokumentintyöstämisen suohon.

Havaitsin tuolloin, että sulautettua, hajautettua, heterogeeniseen alustaympäristöön ja inhouse-kovolle tehtävää ohjelmistokehitystä on vaikea hallita ilman että joku edes katsoo tapoja jolla yhteistä tavoitetta varten mennään.

Paitsi että kalvoissa ei lukenutkaan professional vaan processional.

Wikipedian mukaan termi tarkoittaa seuraavaa:
“... an organized body of people advancing in a formal or ceremonial manner. Many elements may be used to make a procession more significant than just "people walking in the same direction". [They can be] skilled performers, such as acrobats or dancers”.
Jälleen kerran olen tilanteessa, jossa en tiedä onko kyseessä freudilainen lipsahdus vai tarkoituksellinen ilmaisu. Mielikuva jonossa kulkevasta akrobaattinen ja ilveilijöiden seurueesta saattaa kuvata mitä tuleman pitää kivuliaankin suurella tarkkuudella.

Paikallinen sanakirja antaa kulkuetta, saattoa tai paraatia tarkoittavalle termille myös vaihtoehtoisen suomennoksen: Pyhän Hengen lähteminen.

Tunnisteet:

perjantaina, joulukuuta 12, 2008

Kalapuikot ovat arkiruokaa

Tärkein uutinen on kuitenkin se, että uudelle uljaalle Varusteluyksikölle on nimetty vihdoin uusi Primus Pilus. Ja kyseessä on ihan ehta viiksekäs seppo!

Toistaiseksi seposta on kuulunut pelkästään positiivisia kaikuja, mutta tämä on oikeastaan toissijaista erinäisten mahtavuuksien rinnalla. Ilon ja riemun päivä!

Pitäisiköhän pistää itsekin itämään?

Tunnisteet:

Jotain mätää

Kahvihuoneessa jo öyhötetään.

Wanhaan hyvään aikaan pikkujoulut olivat kesäjuhlien ohella ne bileet, joissa rehelliset työläiset ja konstailevat herrat lyötiin samaan tilaan yhdessä Ilmaisen Viinan kanssa. Tuohon aikaan ilmainen viina oli juotava tai leimaantui ties miksi eurooppalaiseksi homoneidiksi. Illan ehtiessä ja väen matkaansaattaessa käytöksensä höveliksi alkoivat leukaperät käymään isäntien metkuista ja renkien laiskuudesta. Lopulta riideltiin, painittiin, uhottiin, kustiin booliin ja sammuttiin. Ehkä jossain kopiokoneen päällä kuksittiin, tiedä häntä.

Ei enää. Vuoden 2008 öyhötys on perin sivistynyttä. Luotettavista lähteistä kantautuneen tiedon mukaan Juutinmaalla yritettiin öyhöttää perinteisessä suomalaisessa hengessä, mutta tämän seurauksena junkkarit lähetettiin suoraan kilometritehtaalle. Firma kuitenkin pelaa varman päälle, sillä tutkijat on tänä vuonna sijoitettu muiden työläisten kanssa samoihin juhlatiloihin.

Jos sitä, tentistä päästyään, menisi perässä.

torstaina, joulukuuta 11, 2008

Mieletön juttu

Yllä oleva kuva on HR-osastolta vuotanutta salaista materiaalia liittyen tulevaan insentiivi- ja tuottavuusohjelmaan, alun perin bongattu naapurin taustakuvasta.

Mikä pettymys. Ei ikkunoista hyppääviä ihmisiä, ei polttoitsemurhia, ei itkeviä lapsia eikä Rock Band -peli palannutkaan takaisin kahvihuoneeseen. Mä en siis ala.

Taisin langeta ns. käytäväkiihotuksen valtaan, vaikka onnistuin sitä vastaan taistelemaan hyvin tovin erinäistä kettuilua kuunnellen. Seuraavan kerran fokusta terävöitettäneen vasta muutamien kuukausien kuluttua. Kuten eräs ylätorso paljaana omakotitalossaan juoksumatolla ikkunan edessä espoolaisia MILFejä kiihot kolleega asiaa kuvaili: alussa on lauta. Lautaa aletaan terävöittämään leikkaamalla siitä kolmio. Sitten leikataan lisää ja hiotaan lisää, kunnes meillä on kädessämme todellinen diip risöörtsin nuoli jolla kelpaa sitten ammuskella HollySherwoodin puskissa.

Huomenna pidetään Firman pikkujoulut ja lukuisa joukko erilaisia puolisalaisia etkoja joiden sijainteja olen salapoliisin lailla selvittänyt. Vuoden takaisista pikkujouluista jäi mieleeni lähinnä se, että aamulla herätessäni kännykästäni löytyi viivästetty puhelu. Luulin ensin, että äänitteeseen tarttunut tuntematon puhuja itkee, kunnes havaitsin kuuntelevani... itseäni, portaattomissa läskeissä. Aikakonematkailu puoli vuorokautta aiempaan yölliseen autotilityssessioon oli ehkä vaivaannuttavimpia kokemuksiani koskaan. Että tuoltakin sitä voi ihminen kuulostaa.

Tällä kertaa, tarkalleen samaan aikaan, itselläni on saaristolaivurin tentti.

torstaina, joulukuuta 04, 2008

Kardemumman kaupungista Fiskarsin kylään

Larry Paha Vaatturi luennoi kardemummalaisille eilen iltapäivällä Isosta Omenasta käsin. Aina kun vastattavaksi tuli kiintoisampi kysymys, linjalle ilmestyi taikaiskusta kaiken informaation alleen peittävä kaiku. Kuulenko helikopterit, kääntääkö jossain musta nahkahansikas mustaa potikkaa?

Tänään illalla Suomen aikaa Johtajat kohtaavat amerikkalaisia analisteja, jonka yhteydessä sitä voisikin kätevästi kuin Fiskarsin kauniissa taiteilijakylässä.

Ja kuinkas sitten kävikään
Sakset sanoi: niks ja naks!
Sormet poikki / yks ja kaks!

Yksi osa viestistä oli kuitenkin selvä: kardemummalaisten tulisi täst' edespäin kaikkien ottaa mallia... MacGyveristä. Kuten muistamme, aivan kuten suomenruotsalaisen toimitusjohtajan kotirouvalla on tohtorin tutkinto sekä kyky loihtia tyhjästä maukkaita palasia miehen tärkeille vieraile, MacGyverillä on kyky loihtia innovaatioita, teknologiaa ja tiedettä apunaan vain sveitsinlinkkari ja kuulakärkikynän jousi.

Paha vaatturi tietää kyllä / kenellä on ollut vierasta yllä!
"Minä virvon, varvon vaikeat ajat!"

Edessäni on USB-tikun tulppa, lähes lopussa oleva Blistex-huulirasva, paperiliitin ja kirjeveitsi. Virittäisin näistä maailmanluokan skaalautuvan palvelujärjestelmän, jos se vielä kuuluisi mandaattiini (kompetensseistani en sano mitään).

Ja se paha Vaatturi hakkasi pienellä vasaralla
pienellä vasaralla, pienellä vasaralla
hakkas sen pienellä vasaralla
pieni reikiä pieniin päihin.


Herramunjee, jopa Ihmemiehen tunnari on ikävystyttävä.

Kansallismieliset larppaajat ry.

Eiralaisen tohtorin ja sittemmin äänimagneetin kirjallista uraa useamman vuoden lueskelleena olen huvittuneena seurannut kunnallisvaaleja seurannutta perinteisen median kognitiivista dissonanssia seurannutta itkupotkuraivareiden sarjaa. Verkossa tapahtuva kansalaisvaikuttaminen ja kansalaismedia eivät näemmä olekaan hyvä juttu, jos mielipiteet ovat vääriä. Ottamatta kantaa itse asiasisältöön -- Tiedemies kirjoitti tästä, sanoisinko kokkariaanisesta tyylistä, jo oikeastaan kaiken olennaisen -- eiralaisen tohtorin kirjoitukset ansaitsisivat sisältöön liittyviä asiallisia vastineita eikä pelkkiä ad hominem -rimanalituksia.

Kanada saattoi olla pohjoinen Sodoma, eräitä Fox Newsilla öyhönneitä änkyröitä lainatakseni, mutta Kanadasta tarkasteltuna Suomi näyttäytyi hellyyttävän sosialidemokraattisena maana jonka poliittinen spektri koostui yhdestä kovin vasemmalle sijoittuvasta piikistä. Jos siis oletetaan, että jako vasemmisto - oikeisto -akselille on ylipäätään relevantti. Oikeasti se on so last season ja yhtä ysäriä kuin Katariina Ebelingin olkatoppaukset. Mutta onneksi on Kansallinen Liittoneuvosto. Not safe for work or while drinking coffee.

Tätä videota voi sitten katsella erään kahvihuoneen television ruudulta, etenkin kun Rock Band -peli ryövättiin vääryydellä ja viekkaudella kuluneen päivän iltana. Juuri kun opin pelaamaan Musen Hysterian bassokuvion läpi.

Tunnisteet:

keskiviikkona, joulukuuta 03, 2008

Kaikenlaista

Kaiken Rock Band -pelin pelailun ja juopottelun ohessa Erityistutkijalle tarjottiin positiota Uudessa Hienossa Organisaatiossa eli UHOssa, tai oikeastaan useampia. Lasia puoliksi täynnä pitävä päättelisi tämän perusteella jotain, puolityhjään tuoppiin tuijottava puolestaan mutisisi jotain muuta.

Prosessi on jossain vaiheessa ohitettu joten en oikeastaan tiedä olenko HR-osaston silmissä jo hyväyksynyt uuden position vai en, ts. olenko enää prioriteettikandidaatti.

Sillä prioriteetilla ei tosin taida olla enää hetken päästä erityistä arvoa. Lounas- ja kahvihuonepuheiden, kalenterivarauksien, mystisesti peruutettujen neukkarivarausten, höveliin tilaan juotettujen strategien, peruttujen matkojen ja yht’äkkiä muuttuneita rekrytointiohjeiden perusteella yhdistetyistä paloista muodostuvasta palapelistä takaisin tuijottaa Keripukki, Joulupukin paha kaksoisveli Jormatunturilta, pari poronkusemaa Korvatunturilta.

Voi olla, että erittäin läheisessä tulevaisuudessa Keripukki tuo risuja ja yllättävän monelle. Toisaalta, emeritusprofessori Pohjavirran sanoin: maailmassa tapahtuu kaikenlaista.

Maailmassa tapahtuu

[Edit: oma-aloitteisesti kans^H^H^H^H]

Blogin saatua kasvot kirjoittaminen muuttui vaikeammaksi haasteellisemmaksi. Niistä mahdollisuuksista en tiedä. Ei saa kirjoittaa Firmasta, koska se on oman pesän likaamista. Ei saa kirjoittaa pesästä, koska se on toisen pesän likaamista. Erinäisestä elostelusta raportoiminen tulkitaan puolestaan (aiheellisesti) osoitukseksi hengen ja ruumiin velttoudesta ja tähän auttavat halonhakkuu, puolikuhneet sekä mülleröinti.

Huomauttaisin, että kahta viimeksi mainittua termiä ei löydy hakukoneella etsittäessä -- ennen tätä blogimerkintää. Lisäksi huomautettakoot, että hakutermi keskioluen raikas maku palauttaa toistaikseksi tasan yhden osuman. Suomenkielisessä maailmassa on jotain pahasti vialla. Tämä olkoon kirjoituksen tarkoitus: intertubesin suomekielisen hakuavaruuden laajentaminen.

Työnteon kannalta kannattaisi keskittyä kirjoittamaan (ohjelmisto)tekniikasta ja unohtaa eebenpuiset verÄH.

Tunnisteet:

tiistaina, joulukuuta 02, 2008

Viiskakkonen

Olisi kannattanut hankkia oma henkilökohtainen Diners tai sitten mikä tahansa muu luottokortti jonka käyttämisestä saisi bonuksia tai pisteitä. Oma korttini on Firman nimissä ja kaikki pisteet menevät Firmalle, mutta olen silti täysin henkilökohtaisesti vastuussa kortista, laskujen maksamisesta ja matkalaskujen tekemisestä. Sain kuitenkin tilatuksi Viini-lehden. Itse lehteä ilahduttavampi tuotos on kuitenkin tilaajalahjana saamani Viinistä viiniin 2008 –opas, jossa käydään läpi ja arvostellaan kaikki Alkon valikoimista löytyvät viinit.

Sukellustoverini opetti minulle käsitteen viiskakkonen: viiden tähden viini (asteikolla 0-5 tähteä “huippuviini, jonka kaikki tyylikkäät ominaisuudet loksahtavat kohdalleen”) jonka hinta-laatusuhde on 2 (asteikolla -2 .. 2 “viini on varsinainen löytö”). Itse olen tosin suosinut saatavuussyistä viiskakkosten vähempiä veljiä eli ns. nelikakkosia (“viini on harmoninen kokonaisuus ja laadultaan erinomainen”). Oikein virkistävää on se, että enemmistö nelikakkosista ovat myös absoluuttisesti varsin edullisia ostoksia, jopa alle 10 euron hintaisia.

Pöydälläni on muutama esimerkki nelikakkosista. Trapiche Reserva Malbec Bonarda 2007, Argentiina, 8.99e; ja Chianti Colli Senesi 2006, Italia, 9.49e. Varastosta löytyy myös yksi viiskakkonen, joita kirjassakin on varsin nihkeästi tarjolla: saksalainen Baron von Heyl Estate Riesling 2007, Rheinhessen, 10.85e. Jälkimmäinen on kerta kaikkiaan oivallinen viini, kaksi edellistä myös mainioita.

Lempiviinini Amarone della Valpolicella Classico 2001 Zenato, Italia, 34.70e, osoittautui kyllä viiden tähden viiniksi mutta hinta-laatusuhteeltaan ruotoisen kalliina osastolle 0 (masentavasti “viinin hinta vastaa sen laatua”).

Taidan viimeistellä Rochefort 10:n, joita Alkosta taas ilahduttavasti saa, polttaa piipullisen MacBarenin Original Choice –tupakkaa (jos sateessa viitsin) ja mennä vatupassiin.

Tunnisteet: