Mene länteen, nuori mies

E.W. Dijkstra, ohjelmistotieteen yksi suurista, mainitsi käsitteen separation of concerns ensimmäistä kertaa merkinnässään EWD 447 vuonna 1974. Minusta on vain hienoa että joku lähettää satoja ja satoja omilla nimikirjaimillaan kirjoitettuja merkintöjä opetuslapsilleen. Opetukset on koottu tänne.

Pakenin Jyväskylään aina torstaihin saakka. UBC:n esinaiseni saapui Vancouverista tänään ja istuu takanani.

Runokurko

Sanomalehden hienous on siinä, että se on lineaarinen ja joku muu on päättänyt mitä minun kuuluu lukea ja tietää. Silloin kun haluan pyksilöidä, voin sitten surffata pornoa netistä.

Ystävälläni on tapana tilata Hesarin ja paikallislehtensä Turun Sanomien lisäksi vielä kolmas, vapaavalintainen sanomalehti saadakseen kuvan miten hänelle pistevieraat kansanosat ajattelevat. Nyt hänellä on tilauskierrossa Maaseudun Tulevaisuus, mutta tätä edelsi puolen vuoden Huvudstadbladetin tilaus. Ystäväni mukaan HBL antaa kiinnostavan kuvan suomenruotsalaisesta vähemmistöstä. Lehden sisällöstä kuulemma 80% koostuu erilaisista kulttuuriuutisista ja -arvosteluista, ja kolumnien pysyväisluonne on jalous. Sydämenasioita ovat lähinnä kehitysavun nostaminen 0.7% bruttokansantuotteesta ja pakolaiskiintiöiden täyttäminen.

Tämä tuli mieleeni, kun kuuntelen taustalla radiosta tuoretta maahanmuuttoasioista vastaavaa ministeriä Astrid Thorsia. Ministeri kertoo, että voidakseen ylläpitää avointa keskustelua verkossa, hänen täytyi sulkea kotisivujensa kommentointimahdollisuus. Tämä ilmiö, maahanmuuttovastaisten kirjoitusten esiintyminen keskustelu- ja kommenttipalstoilla, on kuulemma havaittu myös laajemmin hänen eurooppalaisten kolleegojensa toimesta. Ministerin mukaan avoimen ja vapaan keskustelun ylläpitämiseksi on varmistettava että kommunikaatiossa ei esiinny epätoivottavia sävyjä. Koska tämä ei onnistunut, hänen oli pakko sulkea keskustelusivunsa. Kuulemma vielä ei ole löydetty keinoa jolla tätä keskustelua voitaisiin automaattisesti valvoa.

En ota kantaa varsinaiseen aiheeseen, eikä minulla ei ole tietoa millaisia nämä epätoivottavat sävyt ovat, mutta kieltämättä tuon lausunnon sisäisestä logiikasta tulee mieleen erään amerikkalaisen kenraalin kommentit Vietnamissa. Vapaasta muistista siteeraten hän sanoi näin: kylän pelastamiseksi oli välttämätöntä tuhota se.

Näemmä suomessakin on kansallinen kivääriyhdistys, jonka johtaja Runo K. Kurko (!!) keuhkoaa radiossa jotain mikä saa edelliset lausunnot kuulostamaan rautaisen loogisilta.

Jako on hyvin selvä

Olen edelleen kaistapiraatti ja tämäkin merkintä tulee läheteltyä ilmoille vain siksi että koukkukäteni onnistui ryöväämään jostain salaamattoman yhteyden.

Kun aloitin tämän blogiprojektin, aloin kirjaamaan ylös mahdollisia aihiota ja anekdootteja merkintöjä varten. Päivitän tätä blogia niin hitaasti, että ehdin jo kirjoittaa maanantaisen aihion perusteella olennaisesti saman asian uudestaan, eri sanoilla:

Kävin läpi nykyisellään heikonlaisesti päivitettävää Maksutta Puistoon -projektia ihan sen alkuvaiheilta, vuoden 2005 syyskuulta lähtien. Teksti loihtii silmiini kuvia, muistoja -- ja yht'äkkiä tuoksuja. Sen, että syksy Vancouverissa tuoksui erilaiselta kuin syksy Tampereella. Sittemmin menetin kykyni haistaa ympäristöni. Se kyky katosi perin pian. Se ei ole koskaan lakannut hämmästyttämästä itseäni kuinka syvältä tulevia muistoja -- tai ei muistoja vaan tunnetiloja -- joku tietty tuoksu voi aktivoida. Se on terve muistutus siitä, kuinka erikoinen instrumentti aivot loppujen lopuksi ovat.
Nyt, kun tekstiinsä on saanut etäisyyttä, en voi kuin ihmetellä sitä tuotteliaisuutta jolla noita merkintöjä on tuotettu. Ja samalla täytyy myöntää, tietenkin hieman häpeillen, että osa merkinnöistä ovat ihan kohtuullisen hupaisia tai ainakin hupaisasti raportoitu.

Postdocini oli osittain Suomen kulttuurisäätiön rahoittama. Olisikohan pitänyt lähettää niille sen yhden Amsterdamin paperin sijaan linkki blogiin. Ne olisivat varmaan arvostaneet.

Etusääret kipeytyvät edelleen juostessa eivätkä oikein tunnu edes paranevan välissä. Hölkkäilin maanantaina ja uudelleen tänään sellaisen 45-55 minuutin verran erittäin matalalla sykkeellä toivoen, että tämä harjoite kehittäisi noita potkia.

Kissan hännän nosto

Kun motivaation ja hövelin käytöksen matkaansaattaminen on aina ollut niin vaikeaa Hervannan tutkijankammiossa, päätin ennen puolta päivää talsia pääkirjaston kahvilaan kirjoittamaan. Sijainti on täydellinen, ja parin kolmen vuoden takaisen väitöskirjaprojektin työvaiheista perin tuttu. Ihmisiä ramppaa jatkuvalla syötöllä sisään ja ulos suoraan alapuolellani näkyvästä pääsisäänkäynnistä, lukiolaiset käyvät kahvilla ja mummot valittelevat nykymenoa. Paljon nuoria. Se mikä aiemmin oli enemmän marginaalipukeutumista on näemmä muuttunut yleisemmäksi nuorisomuodiksi. Mistä lähtien Black Sabbath -paidat ovat olleet viileitä teini-ikäisten tyttöjen päällä?

Edessäni istuu ikäiseni oloinen nainen, jonka olemuksessa on jotain vaikeasti hahmotettavaa säteilyä. Hoikka tietenkin, mutta muuten tuskin varsinaisesti kaunis, onneksi ei myöskään sievä tai söpö. Se on jotain yksinkertaisessa pukeutumisessa: Adidaksen sinisissä peruslenkkareissa, puoleen sääreen menevissä farkuissa, mustassa poolopaidassa; keskittyneessä ilmeessä; kärsimättömän oloisessa tavassa jolla heilutetaan nilkkaa tutkmimustyötä kirjoitettaessa; jonkinlaisessa määrätietoisuudssa. Yksinkertaisesti, projisoin tuohon olemukseen hirveän määrän älykkyyttä, vahvuutta ja asennetta. Onko tuolla projisoinnilla mitään tekemistä todellisuuden kanssa, se on toinen asia. Jos itselläni olisi kännykkäkamera, ottaisin kuvan ja yrittäisin dekonstruoida mistä ihmeestä tuo johtuu. Uskottelen itselleni, että jos tämä olisi Kanada, menisin kyselyittä juttelemaan. Se on tietenkin vale, jossa on tosin pienen pieni osa totuutta siteeksi.

Kirjoitan esitystä postdoc-tutkimuksesta ja luen läpi Maksutta Puistoon -projektia syyskuulta 2005 lähtien. Lukiessani merkintöjä uudelleen huomaan muistavani jo unohtamiani tunnetiloja ja ennenkaikkea tuoksuja. Huomaan myös, saatuani etäisyyttä tekstiin, että merkinnäthän ovat melko viihdyttäviä. Ei niissä paljoakaan työnteosta puhuta. Ja ihmekö se, missä välissä niitä töitä olisi ehtinyt tekemäänkään kaiken muun koohkauksen lomassa.

Vitsauksia

Postissa odotti shekki jossa palautettiin Collegen vuokravakuus. Vakuudesta oli vähennetty $80 CAD geneerisiä siivouskustannuksia. Olisi kannattanut olla uskomatta asunnon siivousta miehelle, jonka autosta tippuu oven avauksen yhteydessä otos epämääräisiä sedimenttejä, jotka tämä sitten kerää ja heittää takaisin autoon koska haluaa pitää Vancouverin siistinä.

Töihin päästyäni selvisi että Hallinto suuressa viisaudessaan ei suostunut syöttämään uutta veroprosenttiani sisään koska lähetin epähuomiossa sen lapun jossa seisoo prosentin lisäksi laskentaperiaatteet. Joviaalisti palkkapäivää edeltävänä päivänä tulleessa sähköpostissa todettiin lapun olevan väärä ja niinpä tämänkin kuun ennakonpidätys tehtiin karulla 60% leikkurilla. Kun avasin palkkakuittini, tajusin että sain viimeksi yhtä paljon käteen joskus 90-luvun alkupuolella tuoreena ylioppilaana. Samaisella hetkellä sain viestin jossa erityistutkijaa pyydettiin lähtemään myös nimimerkillä Jaakko Fem Tusen tunnetun alkoholialan startupin riskisijoittajaksi.

Tämän jälkeen toimistosta tuli tieto että jäljellä olevat käyttämättömät 36 lomapäivää tulisi pitää pois kuluvan kuukauden loppuun mennessä.

Toisaalta tulotasoni on pakko olla riittävä, koska ostin laiskuuksissani Stockmannilta 8.90€:n hintaisen juuresharjan. Yhdeksän euron hintainen juuresharja? Ja mitä muuta edellinen vuosi oli paitsi henkilökohtaista lomaa (jota tosin säesti ammatillisessa alemmuudentunnossa kärvistely).

Nyt taidan alkaa keittiökapellimestariksi ja hankkia oraalista nautintoa ahvenfileiden kera.

Miesjuoksusukkahousut

Juoksin töihin, rautatieasemalta Hervantaan vertaisvoimailijan ja 3:18-maratoonarin kera -- tai kuivan kesän oravan kanssa, kuten eräs kolleega jälkimmäistä, teollisuuteen valunutta tieteilijää luonnehti. Vauhdin ja näin sykkeen pitäminen matalalla on taitolaji joka oli päässyt jo unohtumaan. Matka ei ole lienee yhdeksää kilometria pidempi, mutta silti pisin Suomessa koskaan jolkottelemani taival. Jotain sieltä varvastossukaupungista on siis vielä jäänyt mukaani, kiitos Herran Seepautin. Olin myös ensimmäistä kertaa elämässäni tyylikkäästi tuulipuku päällä töissä ja linja-autossa.

Noin muuten, nyt myös lempikirjallisuuteni on kuolleiden sielujen tuottamaa. Tuli eräskin kesäloma aloitettua viikon mittaisella Vonnegut-kuurilla. Suuri sääli, mutta levätkööt rauhassa kuten Ameriikassa sanottaisiin.

Keijo, huoltomies

Dynamiitti-Kimmo huomasi tomerana huoltomiehenä, että asunnon ovessa seisoi edelleen edellisen asukkaan nimi, Kallio. Ovi ja myöhemmän havainnon jälkeen myös alakerran taulu on päivitetty jossain vaiheessa eilisiltaa. Lisäksi näemmä wc:n lämminvesisulku piti ruuvata kiinni. Pitäisi vielä keksiä, millä nuo breakdance-esityksen jäljiltä koivuparkettiin jääneet lompakkoketjun jäljet saisi himmennettyä pois silmistä. Iljettävät jekkuilijat.

Ampua taksi lennosta

Ystävällismieliset huoltomiehet päästivät hätää kärsineet takaisin saunan ja musiikin pariin tunnin odottelun jälkeen, joten kollektiivin evakko ei jatkunut sen pidempään. Sauna oli mukavasti lämmin ja riittävä vielä kahdelle hengelle.

Pitkä perjantai kului makuualttarilla pönöttäessä, vailla seuraa tietenkin. Tai no, katselinhan sentään Clockwork Orangen vuokralevyltä. Internetin puutos ja varastettavan kaistan vähyys saivat tyytymään vuokralevyihin sekä Ylen Ykkösen kuunteluun. Opin Pekka Tiilikaisen 50 vuoden takaisesta matkailuohjelmasta mm. sen, että Madridissa on tapana ampua taksi lennosta, kuten sanotaan, sekä sen että nuoret espanjattaret ovat tavattoman ylväitä, kuin orkideoita, mutta kuten etelärotuisille tyypillistä onkin, he menettävät hehkeytensä pohjoismaisia sisariaan aiemmin. Matka maailman ympäri ja sen ensimmäinen etappi Madridissa alkoi kiinnostavalla, Helsingin, Tukholman, Frankfurtin ja Pariisin kautta kulkevalla lentoreitillä. Seuraavaksi matka kohti Sidneitä kulkenee ainakin Liibanonin, Bagdadin ja Delhin kautta. Rahaa, siis puntia, saa vaihtaa Suomen Pankista seitsemän punnan verran matkapäivää kohden, ja pakottavissa tapauksissa on mahdollista anoa "yllättäviä lisämenoja" varten pari puntaa ylimääräistä.

Lainakoneelta

Se jos jokin kannattaa, että päättää laittaa saunan päälle uudessa oivassa asunnossaan, ja sitten käy alakerrassa nauttimassa karsinogeenejä ja huomaa että avaimet jäivät oveen kiikkumaan. Etenkin kun HH-huolto ilmoittaa ettei nimeäni näy talonkirjoissa ja ovea ei saa auki. Kun se sauna on päällä. Ja stereot huudattavat koko viiden päivän iTunes-kokoelmaani. Loopilla. Koska markkina-arvoni on Suomessa romahtanut, istun iljettävän velipojan kämpillä, nautin vähemmän iljettävää Laphroaigia ja toivon, että jotain tapahtuu ennen ensi tiistaita.

No, sauna sammuu neljän tunnin päästä. Musiikki ei. Tyhmyydestä maksaa ruumiin lisäksi koko taloyhtiö.

Kammola

Justaan luonnehdinta tamperelaisesta jääkiekkovaikuttajasta ja toimitusjohtajasta: hukkapehtoori ja paska-Midas. Kuka sanoo että kaljalla istuessa ei oppisi mitään uutta?

Uusilon naapurissa

Varastetulla kaistalla on kiva ratsastaa, vaikkei työmaan VPN-autentikointi toimikaan. Suomeen jääminen muuttui astetta konkreettisemmaksi kun rojut on muutettu taas omaan, joskin vuokrattuun asuntoon. Ortodoksikirkon vieressä on kiva pönöttää liki satavuotiaassa talossa. Oma saunakin on, ensimmäistä kertaa. Asunto on pieni, mutta rojuakin on käsittämättömän vähän. Muuttaminen on viheliäistä mutta tällä kertaa operaatio sujui muutamassa tunnissa ja siihen riitti yksi kynäniskainen erityistutkija ja yksi tyylikkäällä "Kiitos 1939-1945"-tatuoinnilla varustettu diplomi-insinööri.